Pistetään taas haastetta eteenpäin.
Ensimäinen kuva. En oikeastaan osaa edes sanoa miksi juuri tämän taulun kuvasin. Ehkä kun seon isoin. Mutta, tämä taulu siis on hieno ja iso, muttei enää yhtään minun makuuni, mutta silti se kökkii vieläkin seinällä, toisaalta ilman sitä kyseinen seinä sohvan yläpuolella olisi liian tyhjä, eikä meillä tällä hetkellä mitään ole mitä siihen laittaa.
Tämän taulun ostosta ei ole kuin vajaa kaksi vuotta, ja nyt jo olen siihen tympääntynyt. Se on kyllä ehkä vähän liian jyrkkä ilmaus, koska edelleen yleisesti taulu on mielestäni kiva ja erikoinen ja hieno, muttei enää sisustusmakuuni sopiva. Nykyään suosin enemmän tällaista "rauhallista" ja haaleanvaaleaa:
~ * ~
Lueskelin äskön Nina TT:n blogia, joka käsittelee kiintymysvanhemmuutta. Oli toisaalta upeeta nähdä miten joku osaakin kirjottaa niin hyvin oman kantansa puolesta, melkein aukottomasti, että eihä tässä nyt voikaan olla edes mitään muita mielipiteitä. En ole samaa mieltä edes puolistakaan asioista, kuin blogissa, mutta en niitä tuomitsekaan, koska kirjoittaja sai näkemään myös niiden asioiden hyvät puolet, ja hyvin monissa asioissa sai minut miettimään ihan yksinkertaiseksikin luulemiani asioita hiukan syvemmin.
En aio ruveta toteuttamaan bloggarin "metodeja", mutta pistän kyllä neuvot korvan taakse.
Tässäkin asiassa huomaa, miten kaikki ihmiset ovat erilaisia eri mielipiteiltään ja moraaleiltaan, mutta silti ketään ei saa tuomita. Ellei kyse nyt ole jostain rikollisesta, mikä on aivan eri asia :D (jos naapurin jorman mielestä on ihan okei että hän ampui entistä vaimoaan haulikolla päähän saatuaan tietää 20 vuoden takaisesta rakastajasta, turvautuen siihen että se oli ihan oikein naiselle)
Mutta, hyvää viikonloppua ja muistakaahan nauttia tuosta hetkittäin pilkahtavasta auringosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti